Jaahas. Virallisesti olen tutkimusavustaja, todellisuudessa jatkan samoissa hommissa kuin tähänkin asti eli olen sitä "muuta henkilökuntaa", jota meidän yliopistossa pitää vähentää. Määräyskirjaa ei toki vielä ole näkynyt, mutta sepä nyt ei ole mikään yllätys.

Tänään ja eilen tehtiin muuttoa, huomenna pitäisi sitten purkaa tavarat laatikoista ja asettua taloksi uuteen paikkaan. Tosin saattaa olla, ja pitäisikin olla niin, että laatikot ilmaantuvat joskus myöhemmin ja nyt tehdään vaan tietokonehommia.

Tosin erään suomalaisen siivousfirman työntekijät olivat niin tehokkaita, että ehtivät tekemään perusteellisen siivouksen neljässä tunnissa neljän työhuoneen kaikille papereille ja kirjoille. Mehän siis muutettiin kosteusvaurioiden vuoksi, joten siivouksen pitäisi olla todella huolellista ja tarkkaa. Toisaalta siivojat olivat pyyhkimässä pölyt pois kirjoista t-paidoissa ja farkuissa. Kuvittelimme, että siivoojat olisivat suojautuneet haalareilla ja hengitysmaskeilla, mutta ei. Saas nähdä, miten kova vääntö vielä tuleekaan tuosta siivouksesta.

On tovi jos toinenkin vierähtänyt tänne kirjoittelusta, joten ei vain ole ollut asiaa, aikaa tai ajatuksia. Gradun kirjoittaminen on jälleen siirtynyt hieman eteenpäin, kun alkuvuodesta kysyttiin töihin. Niitä töitä teen edelleenkin, mutta nyt viimeisinä viikkoina uusi yliopistolaki on sitten osoittanut, millainen lastu lainella sitä tässä todella ollaan.

Ainahan sitä on ajatellut, että kaikki sovitut asiat sovitaan paperilla. Tähän päivään mennessä en ole nykyiseen työpaikkaani minkäänlaista paperia allekirjoittanut. Onhan se suullinenkin sopimus pitävä ...

Toinen opetus on ollutkin sitten se, että vaikka olisi suullinen sopimus, niin yliopiston hierarkiassa voi tapahtua mitä vaan. Aivan. Tässä uuden kynnyksellä ei kuulemma uusia määräyskirjoja kirjoiteta, vaikka oman määräyskirjani takana on tiedekunnan tuki. "Meidän yliopistossa kuka tahansa pystyy tekemään kenen tahansa työt". Joo, haluan töihin vaikkapa soveltavan kemian laitokselle tutkimaan nanokuitujen hiilipitoisuutta.

Sittenpä tuli eteen tilanne, jossa ammattiyhdistyksen jäsenyys olisi enemmän kuin paikallaan. Noh, antipatiat OAJ:ä kohtaan ovat niin suuret, että siihen yhdistykseen en ihan helpolla liity. Jokin muu tulee jatkossa saamaan sentit mun palkoista. Lakimiehen neuvot olisivat paikallaan. Vapaamatkustajuus päättyi tähän, sen verran on tullut tässä opittua.

Lakimies ja ammattijärjestön taustatuki olisi mukava lisä siihen, että oma työyhteistö ainakin vannoo tukeaan ja taistelee meidän työhistorian puolesta. Tällä hetkellä siihen on hieman vaikeaa uskoa, kun meille on lupailtu jatkoa ja tällä hetkellä jatkosta ei ole mitään takuuta. Pakko kai se G on vääntää mahdollisimman pian valmiiksi, niin en tipu ihan tyhjän päälle.

Tulevaisuuden tapahtumia ei tiedä kukaan, kuvittelen kuitenkin, että ulkoilmatöitä riittää ensikin kesänä, joten täysin turvaton ei tulevaisuuskaan ole. Silti jossain vaiheessa haluaisin vaihtaa tämän reppu ja reissunainen -elämäntavan johonkin pysyvämpään, siihen, ettei paikkakunta ja työt vaihdu monta kertaa vuodessa, vaikka kaikista töistäni pidänkin. Tässä välillä on tullut katseltua asuntoilmoituksiakin, jos vaikka alkaisi pankin velkaorjaksi, kun ei enää oikein innostaisi polttaa rahojaan tyhjään eli vuokraan.

Turhia ei silti kai kannata huolehtia, huomenna on työpäivä ja kattokin on pään päällä ;)

Enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa valmiiksi sitä kesäisen reissun raporttia. Pian saattaa tulla kiire, sillä seuraava Irlannin reissu saattaa häämöttää jo horisontissa. Tosin tämä tyttö ei koneeseen pääse, jos LuK ei ole kirjoitettuna. Sitä kohti siis.
On vain iso pieni ongelma. Seuralaiset. Kenen kanssa lähteä vai lähteäkö yksin. Yksin lähteminen houkuttaa, mutta samalla järki sanoo, ettei ei. Jos pääsisin Vihreälle saarelle yksin, niin löytäisin tieni Ongelmien alkulähteille. Sinne minne tällaisen tyhmän turistin ei pitäisi löytää edes painajaisissaan.
Kesän reissu oli vedenjakaja. Eipä taida tulla enää aikaa, jolloin en kaipailisi saarelle. Tiedän, että olen romantisoinut saaren tapahtumat ja ihmiset pääni sisällä, mutta toisaalta mitäpä haittaa siitä on. Opintopisteitä tippuu ja jopa suuremmat kirjoitelmat edistyvät hitaasti, mutta varmasti päämääriä tavoitellen :D Go me!